sunnuntai 22.07.12
JK1, wuhuu!!
Tänään oli pitkään odotettu Jokihaaran jälkikisa. Aloin jännittää jo viikon alussa, ja kuristava tunne kurkussa kasvoi viikon edetessä. Joka ruualle otettiin noutoa, tai eteenlähetystä, ja aivan kisan alla kaikki tuntui menevän pieleen. Aamulla jännitys siis tuntui jo todella pahalta. Koepaikalla meille arpoutui alo-luokan viimeinen numero sekä maastoon että tottikseen. Jäljelle lähdettiin ylemmistä luokista alkaen, joten me saatiin odotella yli puolitoista tuntia ennen kuin oma jälkiosuus alkoi. Jestas sitä pelonsekaista jännittämisen tunnetta. Mutta metsä näytti kivalta. Samanlaista mäntykangasta missä yleensä treenataan.
Maia teki varmaan yhden elämänsä näteimmistä janoista, samoin kuin minä maltoin odottaa ja sain hyvän liinatuntuman alusta saakka. 30 metriä näytti lyhyeltä, kun ollaan treenattu huomattavasti pidempiäkin. Eteni hyvin kivalla ravilla ja suorassa linjassa. Sivukorjauksia ei tarvinnut tehdä koko matkalla! Puolessa välissä otti nenän mitan verran sivuun nuuskauksen, joten arvelin että siinä saattoi olla jotain. Mutta jatkoi eteenpäin koiran perässä. Jälki lähti takamerkiltä. Maia haistoi ensin vasemman suunnan, kääntyi ja meni kolmisen metriä oikealle, ja pöyräytti itsensä siellä liinasta kiinni puuhun ja kiveen. Kävin selvittämässä, ja Maia jatkoikin vasempaan. Kun tuomari ei huutanut takaisin, arvelin että suunta on sittenkin oikein. Ja alle 50 metrin päässä olikin eka keppi, jonka Maia ilmaisi hyvin. Reilun 50 metrin päässä Maia pysähtyi taas haistelemaan, mutta olisi jatkanut eteenpäin. Käskin odottamaan, kävelin paikalle ja tuunasin hetken aikaa varvikkoa. En nähnyt mitään. Ajattelin että olkoot, tullaan jäljen jälkeen kaivamaan paremmin jos aikaa jää. Annoin Maian jatkaa matkaa. Heti perään olikin kulma (oikealle) ja alkoi ihana mustikanvarpusuora. Sille jäi toinen keppi - arvasin sen kun seuraava kulma tuli pian vastaan. Pian kulman jälkeen oli keppi, ja takasuoralta löytyi vielä toinenkin. Sitten taas kulma, keppi ja kaarre tietä myöten. Viimeinen keppi oli todella lähellä tietä (ja autoa!). Aikaa meni 14 minuuttia. Mieli teki käydä sillä suoralla johon arvelin kepin jääneen... mutta maltoin mieleni. Maia sai vettä, purkin Cesaria ja haleja. Ja sitten palauttamaan keppejä. 5 kepistä ja täysien pisteiden janasta siis 150 p!
Heti kun saavuimme paikalle, alettiin järjestellä voittajakoirille esineruutua. Meni lähemmäs kaksi tuntia ennen kuin päästiin esineruutuun. Mukavaa Päätin lähettää oikeasta laidasta, koska se antoi koiralle vähiten tuuliapua :) Ja myös siitä syystä, että sain kulkea yleisön ohi ilman, että Maialla oli lupa käydä Heliä morjestamassa (jonka kyllä bongasi, ja noteerasi kerran etsinnän aikanakin...)
Lähetys oli hyvä, ja Maia lähti hyvällä laukalla ison kiven taakse takakulmaan, johon halusinkin Maian uppoavan. Siellä ei vain ollut esinettä, joten Maia jatkoi samaa vauhtia pitkin takalaitaa melkein vasempaan takakulmaan saakka. katsoi välillä kohti, mutta kun maastossa oli hyvä näköyhteys, jatkoi etsintää vasemmassa laidassa. Siellä oli hyvin merkattu puu, jota pysähtyi haistamaan. Palasi kerran (edelleen hyvällä laukalla) oikeaan laitaan, kaarsi taas taakse, ja keskilinjaa pitkin etulaitaa kohti. Kahden minuutin kohdalla löysi keskeltä etualalta sinisen umpikumisen lelun. Otti suuhun ja lähti tuomaan, mutta pudotti lelun matkalle! Maia pysähtyi pudotuksen jälkeen, ja 'esine' -käskyllä alkoi uuden juoksun pitkin ruutua. lähti taas oikeaan laitaan, ja nyt bongasi kiven juurelta pehmoisen hanskan. Toi sen noin kolmen minuutin työskentelyn tuloksena. Ruudusta 26 pistettä.
En tiedä mikä ongelma kumilelun kanssa tuli. Oliko esine liian lähellä, haisiko väärälle vai mitä... No olihan se tiedossa, että vierailla esineillä ei olla harjoiteltu muutoin kuin yhdistyksen leirillä. Ja ruudussa oli Maiaa ennen juossut jo kahdeksan koiraa. Siihen nähden hyvin.
Vielä siirryttiin tottispaikalle. Arvatenkin, me oltiin viimeinen suorittava koira. Taas tutut pari tuntia odottelua. Katsoin ensimmäisen koiraparin, mutta sen jälkeen oli pakko lähteä kentän laidalta pois. Mahassa alkoi olla jo liian oksettava tunne. Millähän sitä kisajännitystä oikeasti saisi kuriin?
Hengasin siis muualla, poissa omaltakin autolta. En tiedä malttoiko Maia nukkua koska kyllähän ympärillä oli jatkuvasti jotain liikettä. Hain tytön vasta, kun meitä edeltävä pari teki viimeistä eteenlähetystä. Vaihdoin pannan ja hihnan, ja toivoin parasta. Tulos on videolla.

Tuomarikättelyssä Maialla oli vielä hyvä fiilis, ja paras seuraaminen saatiin kättelystä paikallaoloon. Sitten alkoi pakka hajoilla. Ensimmäisellä maahan- käskyllä ei korvaansa lotkauttanut. Toinen oli sitten aika lailla painostavampi. Laukauksissa oli koko pää noussut pystyyn, mutta muuten makoili lonkallaan. Perusasennon otti ok. Tämä taisi olla arvostelussa erinomainen.
Matkalla oman suorituksen odotteluun oli Maialla hyvää fiilistä, mutta seuraamisiin mennessä vähän ihmetteli aidan takana olevaa yleisöä. Ja kun ei kerran palkkaa annettu, niin mihinkäs siinä olisi ollut kiire... Varsinaiseen seuraamiseen lähti kuitenkin alkuasetelmaan nähden hyvin. Laukaukset selvästi kuuli, mutta tiivisti niissä hyvin seuraamista :) Mun laskut meni sekaisin, joten toivoin kävelleeni suoraa riittävän pitkälle. Täyskäännökseen tuomari olisi toivonut tiiviyttä. Juoksu ja hidas menivät ok. Sen jälkeen käännyttiin yleisön myötäisesti, ja Maia otti Helistä hajun... otti väljyyttä ja alkoi hidastaa. Tämä näkyi koko J:n ajan. Perusasennon otti kuitenkin ok. Henkilöryhmässä tuli taas väljyyttä. Maia olisi halunnut tutustua ihmisiin. Kokonaisarvostelu pysyi hyvässä.
Liikkeestä istuminen lähti huonolla valmistelulla. Kontakti oli omasta mielestä huono, ja niinhän siinä kävi, että jäi istu-käskyllä seisomaan. Arvosana puutteellinen, vaikka kaikki muut liikkeen osat olivat moitteettomia. Harmittaa, koska istuminen oli viikolla sujunut jo hyvin.
Luoksetulossa oli parempi valmisteleva osuus, parempi seuraaminen, ja pelasin käskyn varman päälle ottamalla ekstravoluumia. Luoksetulon teki Maiaksi vauhdikkaana ja suorana. Ja istui hyvin eteen, ottipa vielä hyvin sivulle siirtymänkin. Tästä ansaittiin erinomainen.
Sitten oli vuorossa noudot. Tasamaanoudon lähetys oli estelinjan takana. Metrinen tuli tosi houkuttelevasti viereen, ja Maia vilkuili sitä alusta pitäen. Päätin heittää kapulan vasemmalle vinoon, esteestä poispäin. Oma hermoilu tai jokin tilanteessa sai Maian ottamaan varaslähdön! Lähti heitosta perään, joten annoin noutokäskyn ja toivoin parasta. Paluuvauhti ei ollut yhtä hyvä kuin meno, mutta luovutus ja sen jälkeinen siirtymä olivat hyviä. Olisikohan ansaittu tästä arvosana hyvä.
Olisi pitänyt tietää, että hyppy (vaikka olikin ihan vieraan näköinen) imee nyt todella voimakkaasti. Sanoin istu-käskyn ennen heittoa, mutta Maia karkasi silti! No, annoin hyppy-käskyn. Maia ponnisti liian hiljaa & läheltä ja kaatoi esteen (jännä, ajattelin että kaataa vasta paluuhypyn). Kävi hakemassa kapulan ja pohti mitä tekisi paluun kanssa. Este oli maansuuntaisena ja hetken arvottuaan ponnisti yli, ja toi kapulan. Perusasennon ottaminen vaatikin sitten jo kolme käskyä - varmaankin siksi, kun treeneissä tuollaiset hypyt on aina otettu uusiksi. Tästä taidettiin saada puutteellinen.
Nyt jo tiesin, että varastaminen A-esteelle olisi enemmän kuin todennäköistä. jo alkuperusasennon ottaminen oli hankalaa. Sanoin odota ja istu. Yhtä tyhjän kanssa. Taas varasti. Mutta kiipesi A:n hyvin mennen tullen, toi kapulan hyvin. Mutta tässä kohti ei enää saatu loppuperusasentoa. Maia varasti uudestaan esteelle! Mulla meni pasmat sekaisin. Pysyin paikallaan ja kiipesihän Maia vielä kertaalleen esteen yli takaisinkin, eri kutsusta... Tämä liike oli tyydyttävä.
Sitten vielä eteenlähetys (jota pelkäsin etukäteen eniten). Yritin tehdä mahdollisimman rutiinimaiset valmistelut, ja sentään jossain onnistuttiin. Maia epäröi lähtöä, mutta lähti kuitenkin. Onneksi 1-luokan matka on niin lyhyt, että sain antaa käskyn nopeasti. Maia oli vain onnellinen saadessaan mennä maahan. Vauhti saisi tottakai olla parempi, mutta koska reagointi käskyyn oli hyvä ja liikkeen loppu oli moitteeton, saatiin tästäkin joko hyvä tai erittäin hyvä.
Mahaa kouri kun kuuntelin arvostelua. En tiedä olisinko päästänyt itse itseäni tällä suorituksella läpi... mutta saatiin juuri se tarvittava 70 pistettä! Valtaisa helpotus, koska nyt ei tarvitse pikatreenata koiraa viikossa seuraaviin kisoihin! Ja tämä nyt täytti vuoden kisatavoitteet!
Kaikkinensa oltiin luokkamme kolmansia, joten Maia sai ensimmäisen "oikean" pokaalinsa :)

Tähän seuraavaksi palauttelua kisafiiliksistä, taukoa, ja sitten aletaan rakentamaan lisää tekniikkaa, kestävyyttä ja tottelevaisuutta. Pitää totella, vaikka ympärillä on jotain kiinnostavaa. Hmm. Sitä varmaan myös kutsutaan nimellä motivaatio :D
Työtä riittää, yllättäen.
Onneksi kisasta on video. Siitä vihdoin näkee (hidastettuna) mikä on metrisen hypyn perusongelma. Tai ainakin osa sitä. Maia suorittaa sitä samalla tavalla kuin A:ta, eli hyppää etutassut harjalle, ja takatassut "esteelle". Kaatohan siitä seuraa.

Nimi:
Kommentti:

Varmenne: kirjoita tähän nimesi oikealta vasemmalle