lauantai 18.05.13
Raision reissu
Lauantain kunniaksi reissupäivä Raisioon sennenkisoihin. Tokoon oltiin tähdätty viime syksystä saakka, joten siihen oli enemmän toiveita. Tiesin, että moni asia oli viimeistelyä vaille valmis ja lisävarmuutta tarvittaisiin loppuihinkin, mutta tästä päivästä pidettiin kiinni. Joskus siellä VOI:ssa pitää käydä kisakuntoa tarkastamassa.
Arvasin että kehät olisivat ajoissa, mutta saimme puoli tuntia aikaa ennen aloitusta. Katsoin kehäjärjestyksen (olin luokan ensimmäinen) ja liikkeet jaettu kahteen. Ensimmäisessä erässä oli ruutu, joten kävin reunalla näyttämässä sitä Maialle. Eihän Maia mitään bongannut, paitsi koirakavereita... Viritin ja valmistin Maian, ja lopulta sitä kehän alkua sitten odoteltiin... ja odoteltiin... siinä se terä jo purkautuikin. Lopulta menin kehään koiran kanssa, joka ei ollut enää yhtään varma että työnteko on kivaa. Maia laahusti mukana puolihuolimattomasti. Seuraamisen lähetyspaikalla sitten nosti rinnan rottingille ja alkoi tuijotella eteenpäin. Niinpä niin, Maia kuvitteli että tehdään eteenlähetys. Varmaankin tuon ruudun virittelyn ansiota. Ensimmäiset käännökset vasempaan ja oikeaan menikin törmäämiseksi. Sen jälkeen seuraaminen valahti, kunnes heräsi taas juoksupätkään. Askelsiirtymissä Maia alkoi piipata ääneenkin. Ei siis kokonaisuutena mitenkään hyvä suoritus. Liikkeestä istumisessa jäi jälleen seisomaan - eikä silti pysynyt paikallaan loppuun saakka. Luoksetuloon vaati kaksi käskyä aloituksessa maahan, mutta teki todella hyvät stopit. Ruutuun ei mennyt ennen kuin kolmannella käskyllä, mutta löysi perille. Meni siellä maahankin, mutta kutsusta ei taas lähtenyt mukaan. Tämän jälkeen kuitenkin välipalkkaa, ja valmistautumista seuraavaan osuuteen. Taas sain odotella että päästään kehään, joten hyvä valmistelu jälleen hukkaan. Hyppynoudossa Maia tassutti ja pureksi. Metallin haki paljon nätimmin. Tunnarissa pomppasi aloituksessa katsomaan mitä kivaa liikkurin kahvikupissa olisi... mutta muutoin malttoi. Teki hyvän etsinnän ja toi oikean. Ja sitten luovutuksen jälkeen karkasi uudestaan kapuloille eikä olisi millään halunnut tulla sieltä pois... Viimeisenä kaukot. Taas kaksi käskyä ensimmäiseen maahanmenoon, ja vastaavasti kaksi (vai kolme?) ensimmäiseen liikkeeseen. Ja jossain muuallakin matkan varrella tuplakäskyjä. Tuo ei yllättänyt enää tässä vaiheessa kisaa. Paikkamakuun kyllä pysyi, mutta oli alkanut lopussa piippailemaan tuttujen perään.
Kokonaisrivistö: 7 / 7 / 0 / 7 / 0 / 8 / 9 / 0 / 0 / 9
Voisi kuvitella että olisin kauhean pettynyt, mutta ei. Moni pieleen mennyt kohta johtui motivaation puutteesta, ei osaamattomuudesta. Niinpä lähdetään hakemaan hyvää fiilistä liikkeisiin, harjoitellaan niitä joskus ehkä kokonaisinakin ;) ja ennen kaikkea yritetään uudelleen. Luokassa ei ollut kuin toinen osallistuja meidän kanssa, joten "pokaaleille" päästiin nollarivistöstä huolimatta. Ja Maia sai maksalaatikkoa.
Video suorituksista:
Seuraavaksi sitten miettimään rally-rataa. Katsoin pohjapiirroksen, ja siellä oli se ainoa tehtävä jota en halunnut missään nimessä suorittaa: merkille lähetys. Mietin lähtisinkö radalle ollenkaan, kun joutuisin kävelemään kahden tehtävän läpi... Mutta päätin silti haastaa itseni: siihen jäisi vielä 10 pistettä varaa saada hyväksytty tulos ja kisata rallymestaruudesta!
Tein toimintasuunnitelman, ja sitten odottelemaan. Kerran jo säikähdin myöhästyneeni rataan tutustumisesta, mutta turhaan. Lopulta rata alkoi ihan ajallaan. En ollut ehtinyt syödä mitään, juoda mitään ja aurinko oli porottanut koko päivän... mietin jo että kohta tulee huono olo ja alkaa pyörryttää. Katsoin kaiholla Maian vesikuppiakin. Mutta kun radalle oli mentävä, niin sitten myös mentiin. Vasta tutustumisen jälkeen kuulin sivulauseessa, että käytösruutu olisi koira oikealla :o Melkein siis meni sekin pieleen omaa huolimattomuutta...
Tälle radalle sain sellaisen valmistautumisen kuin oli tarkoituskin. Maia oli hyvässä vireessä tulossa mukaan. Se kyllä kostautui jo ensimmäisellä kyltillä, kun Maia istui vähänsen vinoon, ja korjasi asennon itse. Niinpä helppoon tehtävään turha uusinta. Merkille lähetyksen sijaan tein liikkeestä istumisen... se kun oli hyvää testausta tokon epäonnistumisen jälkeen. Täällä toimi. Helle vaikutti sen verran, että välillä tuntui olevan oma ohjaus myöhässä, mutta saatiin rata kuljettua läpi. Oikealla puolen seuraaminen oli kaikkein vaikeinta; Maia painoi kovasti takaisin vasemmalle joten tarvitsi paljon apuja. Maaliin päästiin kuitenkin ilman isoja virheitä. Käytösruudussa makaaminen oikealla oli ihan helppoa, joten sitten vain tuloksia jännittämään. Yllätys oli valtava, kun tulostaulussa oli 84 pistettä. Taktikointi oli siis kannattanut ja tuloksena 10 pistettä enemmän kuin olin toivonut!
Rata videolla:
Lopulta mestariradan suorittaminen palkittiin rally-tokon rotumestaruudella! Tästä siis kotiinviemiseksi suuren suuri pokaali! Toki olimme ainoa koirakko mestariluokasta, joten varmaankin ensi vuonna käydään jo huomattavasti tiukempaa vääntöä pokaalin seuraavasta omistajuudesta.
Vihdoin radan jälkeen itselle ruokaa ja juomaa sekä lippalakki. Maia joutui odottamaan uintipyrähdystä läheiseen lampeen vielä hetken pidempään. Kaikkinensa rankka päivä!
Raision reissu
Lauantain kunniaksi reissupäivä Raisioon sennenkisoihin. Tokoon oltiin tähdätty viime syksystä saakka, joten siihen oli enemmän toiveita. Tiesin, että moni asia oli viimeistelyä vaille valmis ja lisävarmuutta tarvittaisiin loppuihinkin, mutta tästä päivästä pidettiin kiinni. Joskus siellä VOI:ssa pitää käydä kisakuntoa tarkastamassa.
Arvasin että kehät olisivat ajoissa, mutta saimme puoli tuntia aikaa ennen aloitusta. Katsoin kehäjärjestyksen (olin luokan ensimmäinen) ja liikkeet jaettu kahteen. Ensimmäisessä erässä oli ruutu, joten kävin reunalla näyttämässä sitä Maialle. Eihän Maia mitään bongannut, paitsi koirakavereita... Viritin ja valmistin Maian, ja lopulta sitä kehän alkua sitten odoteltiin... ja odoteltiin... siinä se terä jo purkautuikin. Lopulta menin kehään koiran kanssa, joka ei ollut enää yhtään varma että työnteko on kivaa. Maia laahusti mukana puolihuolimattomasti. Seuraamisen lähetyspaikalla sitten nosti rinnan rottingille ja alkoi tuijotella eteenpäin. Niinpä niin, Maia kuvitteli että tehdään eteenlähetys. Varmaankin tuon ruudun virittelyn ansiota. Ensimmäiset käännökset vasempaan ja oikeaan menikin törmäämiseksi. Sen jälkeen seuraaminen valahti, kunnes heräsi taas juoksupätkään. Askelsiirtymissä Maia alkoi piipata ääneenkin. Ei siis kokonaisuutena mitenkään hyvä suoritus. Liikkeestä istumisessa jäi jälleen seisomaan - eikä silti pysynyt paikallaan loppuun saakka. Luoksetuloon vaati kaksi käskyä aloituksessa maahan, mutta teki todella hyvät stopit. Ruutuun ei mennyt ennen kuin kolmannella käskyllä, mutta löysi perille. Meni siellä maahankin, mutta kutsusta ei taas lähtenyt mukaan. Tämän jälkeen kuitenkin välipalkkaa, ja valmistautumista seuraavaan osuuteen. Taas sain odotella että päästään kehään, joten hyvä valmistelu jälleen hukkaan. Hyppynoudossa Maia tassutti ja pureksi. Metallin haki paljon nätimmin. Tunnarissa pomppasi aloituksessa katsomaan mitä kivaa liikkurin kahvikupissa olisi... mutta muutoin malttoi. Teki hyvän etsinnän ja toi oikean. Ja sitten luovutuksen jälkeen karkasi uudestaan kapuloille eikä olisi millään halunnut tulla sieltä pois... Viimeisenä kaukot. Taas kaksi käskyä ensimmäiseen maahanmenoon, ja vastaavasti kaksi (vai kolme?) ensimmäiseen liikkeeseen. Ja jossain muuallakin matkan varrella tuplakäskyjä. Tuo ei yllättänyt enää tässä vaiheessa kisaa. Paikkamakuun kyllä pysyi, mutta oli alkanut lopussa piippailemaan tuttujen perään.
Kokonaisrivistö: 7 / 7 / 0 / 7 / 0 / 8 / 9 / 0 / 0 / 9
Voisi kuvitella että olisin kauhean pettynyt, mutta ei. Moni pieleen mennyt kohta johtui motivaation puutteesta, ei osaamattomuudesta. Niinpä lähdetään hakemaan hyvää fiilistä liikkeisiin, harjoitellaan niitä joskus ehkä kokonaisinakin ;) ja ennen kaikkea yritetään uudelleen. Luokassa ei ollut kuin toinen osallistuja meidän kanssa, joten "pokaaleille" päästiin nollarivistöstä huolimatta. Ja Maia sai maksalaatikkoa.
Video suorituksista:
Seuraavaksi sitten miettimään rally-rataa. Katsoin pohjapiirroksen, ja siellä oli se ainoa tehtävä jota en halunnut missään nimessä suorittaa: merkille lähetys. Mietin lähtisinkö radalle ollenkaan, kun joutuisin kävelemään kahden tehtävän läpi... Mutta päätin silti haastaa itseni: siihen jäisi vielä 10 pistettä varaa saada hyväksytty tulos ja kisata rallymestaruudesta!
Tein toimintasuunnitelman, ja sitten odottelemaan. Kerran jo säikähdin myöhästyneeni rataan tutustumisesta, mutta turhaan. Lopulta rata alkoi ihan ajallaan. En ollut ehtinyt syödä mitään, juoda mitään ja aurinko oli porottanut koko päivän... mietin jo että kohta tulee huono olo ja alkaa pyörryttää. Katsoin kaiholla Maian vesikuppiakin. Mutta kun radalle oli mentävä, niin sitten myös mentiin. Vasta tutustumisen jälkeen kuulin sivulauseessa, että käytösruutu olisi koira oikealla :o Melkein siis meni sekin pieleen omaa huolimattomuutta...
Tälle radalle sain sellaisen valmistautumisen kuin oli tarkoituskin. Maia oli hyvässä vireessä tulossa mukaan. Se kyllä kostautui jo ensimmäisellä kyltillä, kun Maia istui vähänsen vinoon, ja korjasi asennon itse. Niinpä helppoon tehtävään turha uusinta. Merkille lähetyksen sijaan tein liikkeestä istumisen... se kun oli hyvää testausta tokon epäonnistumisen jälkeen. Täällä toimi. Helle vaikutti sen verran, että välillä tuntui olevan oma ohjaus myöhässä, mutta saatiin rata kuljettua läpi. Oikealla puolen seuraaminen oli kaikkein vaikeinta; Maia painoi kovasti takaisin vasemmalle joten tarvitsi paljon apuja. Maaliin päästiin kuitenkin ilman isoja virheitä. Käytösruudussa makaaminen oikealla oli ihan helppoa, joten sitten vain tuloksia jännittämään. Yllätys oli valtava, kun tulostaulussa oli 84 pistettä. Taktikointi oli siis kannattanut ja tuloksena 10 pistettä enemmän kuin olin toivonut!
Rata videolla:
Lopulta mestariradan suorittaminen palkittiin rally-tokon rotumestaruudella! Tästä siis kotiinviemiseksi suuren suuri pokaali! Toki olimme ainoa koirakko mestariluokasta, joten varmaankin ensi vuonna käydään jo huomattavasti tiukempaa vääntöä pokaalin seuraavasta omistajuudesta.
Vihdoin radan jälkeen itselle ruokaa ja juomaa sekä lippalakki. Maia joutui odottamaan uintipyrähdystä läheiseen lampeen vielä hetken pidempään. Kaikkinensa rankka päivä!