Ajeltiin Alavudelle iltakokeisiin. Luonnetesti jälkeen ei ehditty ihmeemmin mitään treenaamaan ja lenkitkin olivat maltillisia; ajattelin säästellä voimia tähän koitokseen. Aloitettiin jäljellä. Jana kulki hakkuuaukon ja metsän reunaa. Maia painoi janalta viitisen metriä metsän puoleen, mutta en alkanut korjaamaan kun eteni siellä. Jäljen bongasi hyvin, kulki noin 35 metrin kohdalla. Otti terävänä kulmana takajäljen hakkuuaukon suuntaan. Annoin mennä liinan mitan, ja kun tuomari käski takaisin janalle, sain pari kertaa sanoa "ympäri" ja selkeästi näytin kädellä suuntaa ennen kuin kääntyi. Janapisteitä tulikin 32; takajäljen vähennys ja jälki pitäisi ottaa nopeammmin.
Eka keppi oli todella lähellä ja löytyi helposti. Ekaan kulmaan asti jälki kulki ison tien ja hakkuunvälissä hyvällä metsäpohjalla; helppoa. Kulma tuli koivurankapinon luokse. Maia etsi jälkeä oikealta ja yritti käydä kasan päälläkin. Samalla sotki liinan perusteellisesti sekä jakoihinsa että risuihin. Oli pakko irrottaa liina, jotta sain selvitettyä. Ajattelin säästäväni aikaa, kun annan Maian jatkaa jäljen etsintää samalla kuin irrottelen liinaa. Vikatikki. Maia otti jäljen aukon suunnalta ja lähti laukalla sinne. Huusin seis ja jotain jälkeä se seuraili. Tultiin kuolleen fasaanin raadolle - kiva jälkipalkka... Vieressä jäkälällä näkyi askelia, joten annoin jatkaa menoa. Jälki tuli pellonkulmaan pitkään heinään, ja siinä ihan näkyi kulku-ura. Patistin taas eteenpäin vaikka Maia kulki tosi korkealla nenällä. Taas oltiin ison tien vierellä metsän puolella, ja tultiin isolle tielle asti. Maia haki ja haki, alkoi syödä heinää ja itse manasin mielessä että tähänkö tämä päättyi? Hetken aikaa kuljin koiran perässä ja tienvartta pitkin, ja sitten päätin että tässä tuli sitten meille hukka. Helpossa paikassa.
Palailin vähän eri reittiä pitkin aukollepäin. Tultiin tutulle fasaanille (se kyllä löytyi helposti) ja vähän matkaa siitä auton suuntaan Maia bongasi jäljen. Annoin jatkaa seuraamista vaikka olinkin ihan varma, että yliajalle mennään vaikka jälki olisi oikea. Aukolla eteneminen oli hidasta, mutta nyt Maia piti paremmin huolta jäljestä. Toinen keppi tuli lopulta vastaan nopeasti. Pääsin siinä juottamaan ja palkkaamaan Maian, se palautti hyvin uskoa. Tämän jälkeen kuljin Maian perässä niin kovaa kuin vain uskalsin, välillä hölkkäsinkin. Nopea vauhti näytti kuitenkin tuovan epätarkkuutta, joten enimmäkseen pitäydyin nopeassa kävelyssä. Aukko oli risukkoinen ja kuivapohjainen, siellä oli pari kulmaa, mutta hyvin ne löytyivät. Kolmoskepin kohdalla Maia vain hidasti, katsoi taakseen ja jatkoi matkaa. Poimin sen itse mukaan.
Vähän ennen neloskeppiä pohja muuttui taas pehmeämmäksi ja metsäisemmäksi. Neloskepillä kelpasi taas vesi. Taas kulmia ennen vitoskeppiä, mutta Maia tarkasteli ne hyvin. Jonkin matkaa jälki kulki metsäkoneen uraa pitkin, mutta Maia löysi loistavasti kohdan, josta palattiin taas metsään. Ennen viimeistä keppiä maasto vaihtui korkeaan heinään ja koivikkoon, ja siitä taas mäntykankaaseen. Viimeinenkin keppi löytyi hyvin. Superlikka oli ihan puhki pitkästä reissusta, ja juostiin autolle loppupalkalle. Vesi loppui jo vitoskepillä. Kiireellä nopea palkka, koira autoon ja takaisin kisakentälle keppien luovutukseen. Aikaa jäi minuutti-pari. Huh, täpärää.
Esineruutua oli melkein heti perään. Koira puuskutti vielä edellistäkin suoritusta, joten kovin korkeilla odotuksilla en ruutuun valmistautunut. Ei todellakaan tehty valmistelevia harjoitusesineen etsimisiä. Kuvittelin ymmärtäneeni alueen ja ajattelin lähettäväni koiraa vähän vasemmasta reunasta takalaitaa kohti. Maia lähti ravilla (toinen merkki siitä että ei vaan jaksa!) ja eteni muutaman kymmentä metriä, löysi esineen ja toi. Hyvä avaus!
Siirryin jonkin verran oikealle ja Maia kävi lyhyen piston, tuli nopeasti takaisin. Oikeassa laidassa oli tiheämpi kuusikko ja sinne yritin lähettää monta kertaa, suorana ja viistona. Siellä Maia liikkuikin hetken aikaa, mutta varmaankin usko (ja näköyhteys) loppui kesken, ja tuli aina sieltä takaisin. Lopulta aika tuli täyteen, saldoksi jäi se ainokainen esine. Työskentelystä ei tullut kuin 4p, esineestä 6p. Ainoa löytynyt oli keskiesine, enkä vieläkään ymmärrä missä se vasen etu- ja takakulma olisi sitten ollut. Molempiin takakulmiin jäi esineet. Toisaalta, tähän kohti olisi tarvittu paljon lisää fyysistä kuntoa, että olisi jaksanut tehdä hyvän esineruudun.
Laskin mielessäni että ei tarvita kuin 98p tottiksesta ykköstulokseen - ei siis käytännössä mahdollista. Huiliaikaa tuli lopulta ihan mukavasti, kun tuomari piti kahvitauon. Maia otti vissiin pienet unet autossa, sillä kentälle tuli hyvin latautunut ja pirteä tyttönen. Tottiksesta onkin video.
Saatiin aloittaa tottis, jes! Lähti hyvin mukaan, laukauksissa reagoi kipittämällä vähän eteen ja sivulle. Onneksi ei sen enempää. Maia oli hyvin kuulolla, J:n sakarassa tosin seuraamispaikka alkoi edistää ja pysähdyksessä joutuikin kiertämään ympäri päästäkseen perusasentoon. Ihmisryhmään jätätti ja väljensi hieman, mutta tuli mukana. Ryhmän jälkeen jätti ottamatta perusasennon. Kuitenkin kaikkiaan hyvä (jos muistan tuomarin arviot oikein).
Liikkeestä istumisessa koitin keskittyä, mutta Maialla oli omat ajatukset. Lähti edistämään ja vaikka koitin antaa ison avun, niin jäi seisomaan. Tuomarikin sanoi että käskyhetkellä liike pysähtyy. Puutteellinen. Maahanmenoon lähtiessä myös edisti, mutta maahan meni hyvin ja mielestäni myös hyvällä vauhdilla luokse. Ei edes yrittänyt jarruttaa eteen, vaan kiersi takaa lenkin sivulle. Hyvä, tuomarin mielestä luoksetulovauhti saisi olla nopeampi.
Juoksusta seisomaan seuraamisosuus oli hyvä, reagointi hyvä. Videolla näkyy parin askeleen liikkuminen, mutta ne vissiin jäi tuomarilta näkemättä. Samanlainen luoksetulo loppuvirheineen. Tämä kuitenkin erittäin hyvä.
2kg noudossa heitto jäi mielestäni vajaaksi, mutta lähetin silti. Vauhti olisi saanut olla nopeampi mennen tullen ja luovutus lähemmäs, samoin asento edessä suorempi. Hyvä. Hyppynoudossa ei malttanut odottaa, vaan nousi sivulla seisomaan. Odotti kuitenkin käskyn. Kolautti esteeseen mennessä. Vauhti ja esineen haku olisii saanut olla varmempi, ja paluuhypyssä melkein kaatoi esteen tullessaan. Sen verran mahtoi sattua, että ei edes yrittänyt luovuttaa eteen vaan kiersi taakse, mietti vähän aikaa ja tuli luovuttamaan sivulle. Tyydyttävä. Katsoin ja kävelytin hetken - ei ontunut eikä aristanut, joten jatkettiin.
Estenoudossa heitin ensimmäisen yrityksen päin estettä! Annoin lisäkäskyn jotta Maia pysyy paikallaan, uusi heitto meni yli. Maia teki tämänkin liikkeen teknisesti ok mutta ei ihan täydellä sydämellä. Vauhti olisi saanut olla voimakkaampi. Olisikohan saanut hyvän.
Eteenlähetykseen tein perusvirittelyt, ja aiempien seuraamisten edistämisten perusteella oli luottavainen olo lähetykseen. Edisti myös nyt seuraamisessa ja lähti mielestäni hienosti, malttoi juosta (viivasuoraan!!) riittävästi ja rojahti käskystä maahan. Erittäin hyvä vaikka kuulemma saisi lähteä etenemään vieläkin voimakkaammin.
Kun kaikki osat tähän asti oli enemmän tai vähemmän onnistunut, tyytyväisenä paikkamakuuseen. Jättöhetkellä katseli toista koirakkoa, mutta käskyllä meni maahan. Piilossa mietiskelin että laukaukset kuului, koira ei tullut luokse joten hyvin menee... olikin pieni yllätys, kun takaisin palatessa Maia oli istumassa puolitoista metriä edempänä kuin mihin olin jättänyt. Laukauksissa olinoussut seisomaan, ottanut pari askelta. Istumaan oli käynyt jonkin ajan kuluttua, ja istui siinä loppuun saakka. Tämä puutteellinen.
Kaikkiaan pisteitä 75. Se riitti JK3 kakkostulokseen. Alkujäljen harharetkien jälkeen olin enemmän kuin tyytyväinen päivään. Tänään ei oltaisi parempaan pystytty ja tiedetään nyt mitä treenata.
On Maia vaan ihana pörriäinen!